23-vuotiaana lukioon

Ihanaa tässä kesken ”kesäloman” (lue = yötä päivää töissä) alkaa miettimään koulujuttuja, sillä minunhan piti julkaista tämä teksti jo toukokuun lopussa, mutta jotenkin kummasti kaikki aika menee hevostelun ja työn ohessa. Miten voi olla mahdollista!

Kuitenkin halusin jakaa oman kokemukseni siitä, kun aloitin viime vuonna lukion, eli siis aikuis – ja päivälukion. Miten tähän päädyttiin, oli sattumien, unelmien ja päättäväisyyden summa.

Kaikki alkoi siitä, kun minä työhöni kyllästyneenä ja jostain isommasta haaveillen päätin alkaa yrittämään päästä opiskelemaan psykologiaa yliopistoon. Kevyttä ja helppoa! Ei. Ajatus oli aluksi aivan totaallisen hullu. Minä, joka olin suorittanut ammattikoulun huonoilla papereilla ja, no, vetänyt koko koulunkäynnin aivan lekkeriksi koko yläasteen ja amiksen ajan. Kyllähän ne paperitkin siltä näytti – eli ei kannata hirveästi esitellä. Kiinnostuin psykologiasta hulluna joskus vuoden 2017 tienoilla, mutta silloin naureskelin ajatukselle, että voisin koskaan mennä yliopistoon. Joten luin sitä vain omaksi ilokseni. Kuitenkin ajatuksiini tuli totaalinen muutos, kun 2018 vuoden lopulla avopuolisoni ruokapöydän äärellä kyseli, mitä minä oikeasti haluaisin tehdä elämälläni ja minä nauroin, että sitä pirun psykologiaa haluaisin päästä lukemaan, mutta jätetään tämä haave sikseen. Hän kuitenkin sanoi (vastoin kaikkia odotuksia tai muiden ihmisten kommentteja), että yritä ihmeessä. ”Kyllä sulla päätä riittää, mutta töitä se vaatii”. Menin tästä keskustelusta varmaan aluksi shokkiin, kun kaaduin vain sängylle pohtimaan asiaa. Aloin yksin nauramaan huoneessa ja ilmoitin parille hyvälle ystävälleni, että voi pojat, sen minä vielä teen.

Psykologia on yksi vaikeimmista aloista päästä lukemaan. Esimerkiksi tämän korona kevään minimi YO-kirjoitukset haussa oli luokkaa: LLEEE. Joten terve.

Menin 2019 pääsykokeisiin kokeilemaan onneani. Onneksi yliopistoilla on kiintiö, että pelkällä pääsykokeella voi päästä sisään, mutta se vaatii melkein täydellistä suoristusta. Joten opiskelin lopputalven ja kevään tilastomatematiikkaa ja luin edellisten vuoden materiaaleja, sekä tietysti sen vuoden matskut. Olin jopa ihan tyytyväinen siihen, kuinka hyvin osasin sisäistää mm. neurologiaa käsitteleviä artikkeleita ja oikeasti tykkäsin lukea lääkärilehtien artikkeleita, mutta matikassa en päässyt oikein loistamaan. Yllätys! Yli puolet hakijoista tyrii matikan pääsykokeissa.

Tämän jälkeen alkoi mielenkiintoinen jakso kelan ja vakuutusyhtiön kanssa. Minut arvioitiin, olenko oikeutettu uudelleen koulutukseen, koska reumani on alentanut työkykyäni, eikä tulevaisuus ravintola-alalla näytä lupaavalta, tai edes mitenkään järkevältä. Tarvitsen työn, mikä ei kuluta varsinkaan selkääni, mutta ei myöskään kuluneita lonkkaani, polviani tai käsiäni loppuun.

Kela ja vakuutusyhtiö lupailivat molemmat jotain mahdollisuutta. Valo oli hyvinkin vihreä. Aloitin opinnot Ilmajoelle avoimessa yliopistossa tavoitteena saada kova määrä kursseja kasaan ja näin ajaa etuani päästä yliopistoon, mutta silloin kela ja vakuutusyhtiö ilmoittivat, ettei avoin yliopisto kuulu uudelleen koulutukseen. Silloin aloin puhumaan mahdollisuudesta aloittaa lukio. Olin jo sitä aiemmin miettinyt, että ylioppilaaksi kirjoittaminen olisi hyvä idea, mutta se kuulosti liian työläältä, sekä pidin silloin itseäni vielä niin typeränä ihmisenä, että en uskonut itseeni. Ja taas tuli vihreää valoa.

Lopulta Kela ilmoitti, että uudelleen koulutus voidaan myöntää, jos nähdään, että biologisista lääkkeistä ei ole apua. Minulla niitä ei ollut vielä edes aloitettu – joskus lääkärin kanssa vaihdettu niistä pari sanaa. Vakuutusyhtiö/eläkeyhtiö ilmoitti, että ainut mitä he korvaavat on ammattikorkeakoulutus. Eli minun olisi mentävä ammattikorkeakouluun, jos haluan uudelleen kouluttautua. Päätin, että en mene. Yliopisto on unelmani. Tietysti mietin pitkään ammattikorkeaan hakemista. Hyvänä porkkanana oli se, että minulle olisi silloin maksettu minun omaa eläkettä minulle, korvauksena uudelleen koulutuksesta. Mutta en halua olla itselleni tekopyhä, vaan mennä sitä kohti mitä eniten haluan.

Joten, kun olin käynyt 2 viikkoa avointa yliopistoa, vaihdoin lukioon sen toivossa vielä, että voisin päästä uudelleen koulutukseen. Lisäksi se vaihtoehto alkoi tuntua fiksulta, kun mietin pääsykokeita nykypäivänä ja sitä, paljonko yo-kirjoituksille annetaan painoarvoa tänä päivänä. Niinhän siinä kävi, että mistään ei tullut mitään, mutta minä jatkoin päättäväisenä opiskelua.

Aikuislukiossa ei ollut vaihtoehtona opiskella pitkää matikkaa, joten kysyin rehtorilta luvan tehdä sen päivälukiossa. Kaikki muut kurssit suoritin iltalukiossa. Joten sinne minä menin, 23-vuotias aikuinen nainen ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa laskemaan matikkaa. Voin kertoa, että olo oli hitusen vanha, kun muut ovat luokassa 16-17 vuotiaita ja itse yli 20 vuoden. Oli ihan normaalia aloittaa aamutunnit, kun takana olevat teinitytöt kikattelivat, mitä viikonloppuna oli kotibileissä tapahtunut, tai valtava kiljuminen siitä, että koulun kuumin kundi pyysi treffeille. Ja itse miettii kuumeisesti, olinko minä muka samanlainen? En tietysti! (Varmaan jopa pahempi.)

Neljän vuoden opiskelutauko tuntui ja oli haastavaa päästä opiskeluun kiinni, varsinkin kun omistaa keskittymishäiriön. On ihan tavallista, että kesken laskujen löydän itseni tekemästä kärrynpyöriä, enkä tiedä miksi niitä teen. Ja voin myöntää, että päivälukion tunnit teinihelvetissä olivat joskus sangen ahdistavia. Minä olin se eksynyt mummo iltapäiväbingosta siellä! Iltalukiossa taisin taas olla porukkani nuorin ja ikähaitari oli todella laaja, joten siellä oli paljon helpompi päästä muiden juttuun mukaan. Onneksi minulla on päivälukiossa yksi ihana tuttu, joka tulee aina aamuisin jauhamaan kakkaa kanssani <3

Tällä menolla Yo-kirjoitukset alkaisivat 2022 vuonna ja huhhu. Miten niistä selviää? Paineita luo vielä se, että jos oikeasti haluan opiskella psykologiaa, niin useampi L ei olisi yhtään pahitteeksi!

Onneksi motivaatiota löytyy.

Ihanaa kesää ihmiset! Uskokaa unelmiin ja tehkää paljon töitä niiden eteen <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *